Death comes in small packages

Nämä housut on tehty samalla kaavalla kuin edellisen postauksen kukka- ja pitsipöksyt, mutta nämä on tehty jo aiemmin kesällä. Kankaana on Ainolan Hyppyskätytöt. Ihana kangas, mukava ommella ja lievää 2-laatuisuutta ei edes huomaa. Nämä on ollut paljolla käytöllä eikä vastavalmistuneista housuista löytynyt muuta kuvaa, kuin kännykällä napattu. Vähän epäselvä, pikkuneiti kun harjoitteli tuolloin kävelyä tukea vasten. Nyt mennään jo ilman tukea. :)

Löysin tässä taannoin vaatehuoneestaamme myysteerikankaan. En siis tiedä mistä tuo kangas on lähtöisin. En muista ostaneeni tuollaista kangasta, enkä myöskään saaneeni sitä keneltäkään. Vaan mitäpä tuosta alkuperästä, laadukkaan oloinen kangas kyseessä, joustava ja samalla kuitenkin jämäkkä. Eli siis täydellinen housukangas. Tein tyttärelle tästä kankaasta kahdet housut. Kaavana käytin muokkaamaani Tiny Fans-kaavaa (Ottobre 4/2016). Kaavaa olen muokannut vain sen verran, että olen yhdistänyt etu- ja takakappaleet yhdeksi palaksi, poistaen näin ulkosivusauman. Helppoa ja huoletonta ompelua. Eihän noita toki, voinut ihan perusharmaiksi jättää, lapsi on kuitenkin vasta vähän päälle vuoden, joten toisiin kirjailin pieniä keltaisia kukkia vyötärölle ja toiseen lahkeeseen, kun toiset housut saivat liilat pyllypitsit. Pyllypitsihousut olisivat olleet vieläkin paremmat, jos olisin saanut vielä yhden rivin pitsiä tuohon, vaan meninpä leikkaamaan tuota pitsiä jo aiemmin tytön hiuspantaa...

Nämä musta-kanervan väriset broken seed-polvisukat tein itselleni Gjestalin Maija-langasta ja 3mm puikoilla. Kolmen millin puikoista on tullut selvästi toistuva teema neulomissani villasukissa. Välissä kokeilin tehdä Jannea ja 7 veljestä 3,5 ja 4 millin puikoilla, vaan niin tuntui kädet väsyvän ja työ takkuavan, että palasin takaisin suosikkeihin eli kolmosen puikkoihin.

Tein välityönä tuollaiset mustat perus-villasukat 4mm puikoilla Gjestalin Janne-langasta yhdelle ystävälle, joka valitteli vanhojen sukkiensa kuluneen jo ihan puhki. Siis kaikkien minun tekemien sukkien. Totesin hänelle, että tuo sukat paikattavaksi. Sitä vierailua edelleen(!!) odotellessani, tein hänelle myös ihan uudet sukat, koko on noin 42-45. Siinä, kun perus-sukkien makuun pääsin, tein vihdoin valmiiksi myös toisen sukan tuosta tiikeriraidasta.. eli siis Hjertegarnin Safari-lankaa ja kolmosen puikoilla. Sukat noin kokoa 37-39.

Tämä mekko valmistui tänä kesänä, kuten edellisessä postauksessa mainittu Foxy Vilmakin. Tähän mekkoon tosin löysin myös kankaan vasta tänä kesänä, Eurokankaan palalaarista. Jotain puuvillaa/pellavasekoitetta tuo lienee. Mitään varsinaista suunnitelmaa kankaalle ei ollut, kun sen ostin. Mutta joku siinä vain houkutteli ja mielessä välähteli jonkin sortin hippipaita. Vaan kangasta oli niin paljon, että kun aloin mallaamaan luottohupparia tuon kankaan päälle paidan leikatakseni, totesin, että kangas riittää mekkoon. Ja mikä mekko siitä sitten tulikaan. Mekossa on saumat sivuilla (lepakkohihat!!), pääntiekaitaleella huoliteltu kaula-aukko, taitettu helma ja kuminauhat hihansuissa. Vyönkin leikkasin tuosta samasta kankaasta, mutta toimii myös esimerkiksi leveämmän mustan vyön kanssa. Kuten sanottua, leikkasin mekon luottohupparini mukaan. Huppari on tilattu joitakin vuosia sitten EMP:ltä ja niin huppari kuin sen mallikin toimii aina ja kaikkialla. Tämä on jo toinen mekko jonka teen t...

Tämä tunika valmistui vihdoin ja viimein tämän kesän aikana. Kangas on tilattu Spoonflower'ista. Siitä muodostui varsinainen murheenkryyni jo heti alkumetreillä, kun en ottanut huomioon tullimaksuja ja selvityksiä, kun tilasin EU:n ulkopuolelta. No onneksi ei nuo tullimaksut mitään ihan päätähuimaavia ollut. Ja muistanpa seuraavalla kerralla. Ongelmat eivät suinkaan loppuneet kankaan perillesaamiseen. En noudattanut mitään leikkuusuunnitelmaa vaan leikkelin kankaan sitä mukaa, kun sain kaavat piirrettyä. Alunperin tästä piti siis tulla mekko ja vielä tarkemmin sanottuna tästä piti tulla Vilma-mekko Mekkotehdas aikuisille-kirjan mukaisesti. Vaan ei sitten ihan tullut, kun ei kangas riittänytkään ja jo leikattuun ja osin ommeltuunkin mekkoon piti tehdä korjauksia. Vaan toimiipa tuo Vilma myös näin tunikana ja tästä tuli yksi lempivaatteistani. Sopii hyvin yhteen farkkujen kanssa ja tyttärenikin tykkää tuosta, kun on tarpeeksi kettuja bongailtavaksi.

Taas yksi Niina Laitinen design malli: Soulmates. Tuntuu olevan hirveän suosittu sukkamalli, eikä suinkaan suotta: malli on helppo, kahden mallikerran jälkeen tuon muistaa jo ulkoa. Tein omat sukkani punaisesta Gjestal Maijasta 3mm:n puikoilla ja toisen sukan tein peilikuvana (Ohjeessa sukat ovat siis ns. saman jalan sukat.). Tämä kuva jäi kuitenkin ainoaksi valmiista parista, sillä vaikka alunperin ajattelin tekeväni nämä itselleni, niin nämä jatkoivatkin matkaa toisaalle. En lopulta kuitenkaan lämmennyt näille koko-punaisille. Maijaa oli kuitenkin miellyttävä käsitellä puikoilla eikä varmastikaan jäänyt viimeiseksi kerraksi.  Soulmates -socks from Niina Laitinen design I made a while ago.