Death comes in small packages

  Tässä noin viikko sitten valmistui kuvan setti: junasukat ja isoäidinneliö-vauvapeitto. Tein tämän setin serkkuni tyttärelle, joka syntyi tammikuussa. Vauvapeiton väri valikoitui kauppareissulla tyttären kanssa. Kaupunkilanka Pihakeinu oli taannoin tarjouksessa Prismassa ja kun näytin tyttärelle vaihtoehtoina tätä persikkaa (?) ja vaaleankeltaista, valitsi hän tämän. Akryylilangasta en ole hirveästi tehnyt, koska tosiaasiahan on se, että se ei suuremmin lämmitä. Eikä se ollut ainakaan virkkaukseen muutenkaan mikään paras vaihtoehto. Tai sitten vika on virkkaajassa, joka minä en todellakaan ole. Väri on kuitenkin kaunis ja lanka sopii vauvan iholle, eikä kutita, joten vaikka lämmittäviä ominaisuuksia ei juuri ole niin ehkä tuo toimii matkoilla makuualustana, sillä peitto ei paljoa hoitolaukussa paina. Lankaa kului vajaat 300g kolmosen virkkuukoukulla tehtynä ja kokoa peitolla on reilut 73 senttiä suuntaansa.  Sukat ovat malliltaan suositut junasukat. Jos junasukkien historia

Vuoden 2017 viimeinen valmistunut projekti oli nämä palmikkosukat itselleni. Hieman epätyypillinen väri itselleni neulottuna, mutta jotenkin se vain houkutteli. Lanka on Viking Alpaca Storm, puikot 3mm. Mukava lanka neuloa ja vielä mukavammat sukat jalassa, pehmeä ja lämmin. Sukkien valmistuttua ensimmäinen ajatus oli, että tulipa hassun näköiset kantapäät. Jatkoin siis palmikoista ihan perus joustinta kantapäähän. Näyttää sileänä pöydällä kovin korkealta tuo kantapää vaan onneksi istuu jalkaan täydellisesti. Ja jalassa näyttää todella hyvältä. Palmikot ovat siis kahden silmukan palmikoita, ei tarvitse apupuikkoa. Ja toisessa sukassa palmikot on tietysti tehty peilikuvana. Todella mukavat sukat, valmistuivat nopeasti ja ovat jaloissani tätäkin kirjoittaessa.

 Pikkusiskoni toivoi joululahjaksi Maria Lärkängin suunnittelemia Gudrun -lapasia. Jouluksi en näitä ehtinyt tekemään, mutta lähetin valmiit lapaset siskolle syntymäpäivälahjaksi. Ohjeen ostin Ravelrystä ja lankoina näissä käytin kotoa löytyneitä Sock 4 ja ikivanhaa Novitan Tico ticoa. Ohje löytyy ruotsin ja englannin kielisenä, joskaan en paljoa ohjetta lukenut, kun ohjeen kaaviokuvat olivat sen verran hyvin tehty. Malli on suhteellisen helppo ja nopea tehdä, harmillisen pitkiä langan juoksuja näissä on, mutta viime vuoden ystävänpäiväsukista oppineena sidoin ne seuraavalla kierroksella. Puikot 2,5mm, olisi voinut olla pienemmätkin, mutta nyt ainakin mahtuu toiset lapaset tai sormikkaat alle sillä ohuet langat eivät hirveästi lämmitä. Näistä tuli niin kivat, että suunnitteilla on sukat samalla kuviolla (ja ehkä pipo ja kaulaliina) ja sinisävyisestä Ticoticon jämistä ajattelin tehdä itselleni Taru sormusten herrasta -aiheiset lapaset (niistä lisää, kun valmistuvat).  Ja kun lapa

Tämän vuoden toisessa postauksessa pyörittelin viime vuonna valmistuneita käsitöitä numeroiden muodossa. Nyt on aika pureutua yhteen tuossa postauksessa mainittuun ala-otsikkoon, nimittäin leikkiruokiin ym. leikki-juttuihin. Ensimmäisessä kuvassa on ompeluhommien tuloksia. Eli siis kankaiset muistipelikortit. Näitä oli muutaman kortin setti tyttären joulu(kalenteri)sukassa ja lisää valmistuu pikkuhiljaa, korttipari kerrallaan. Korttien toinen puoli on Kui Designin Pupuset-kangasta, välissä on pari kerrosta vanupeittoa (yksikin kerros olisi riittänyt) ja toinen puoli on puuvillaa Eurokankaasta, jota ostin alunperin tyttären räsynukkea varten (nuken piti valmistua tyttärelle 1-vuotispäiväksi vaan tuossa tuo nököttää edelleen ompelupöydällä ilman käsiä ja kasvoja). Kortit ovat olleet todella tyttären suosiossa, niitä kannetaan meille vanhemmille ja kerrotaan samalla mikä kuva kortissa on, omalla kielellä tosin vielä. Kuvat on piirretty Sharpien kangastusseilla ja aiheiksi on valikoi

 Joulukuussa, kun useimmat lahjaneuleet ja ompelukset olivat jo valmistuneet ja paketissa, oli aikaa tehdä myös tyttärelle jotain pientä. Ensin valmistui pikaprojektina tonttupipo. Hiukan liian iso siitä tuli, sillä se sopii myös tytön isälle ja äidille. Vaan eipä tuo ole tyttöä haitannut. Aina välillä kiskoo tuota omaan päähänsä ja välillä se tuodaan vanhemmille puettavaksi. Kankaana on Kui designin Pupuset ja Eurokankaan harmaa resori.  Toinen tyttärelle valmistunut projekti olivat nämä lapaset. Tytön mummo on jatkuvalla syötöllä valittanut, että tytön kädet ovat kylmät kävelylenkkien jälkeen vaikka on neulelapaset ja toppahanskat päällekkäin, vilttiä käsien päällä tms. Sukkaprojekteista oli jäänyt yli Gjestal Maijaa ja tytölle neulomistani vauvalangoista Ciao Truntea, jotka sitten yhdistin näissä lapasissa. Maijasta tuli lapasten ulkopuoli, Truntesta merinovillainen vuori. Ajatuksena oli, että jos ei näillä pysy kädet lämpimänä niin meillä loppuu ulkoilut.. (Noh, mummon muk

Parista villasukka-projektista oli jäänyt Novitan 7 veljestä lankaa yli ja halusin tuon pois varastoistani. Ensinnäkin siksi, että lankavarastot paukkuvat jo liitoksissaan ja toisekseen siksi, että en pidä seiskaveikan paksuisen langan neulomisesta. Ensin valmistuikin lasten kokoa olevat keltaiset perussukat. Tarkkaa kokoa en tarkistanut, veikkaisin arviolta jotain 25-27. Ja joulukuun valomäärässä taas ihan mahdoton saada tuosta keltaisesta oikeaa sävyä valokuviin. Lanka on tuttu jo ennestään näistä sukista. 3,5 millin puikot tuntuivat omissa käsissä massiivisilta, mutta tulipahan tehtyä. Kun sain keltaisen kerän lopun vapautettua näistä keltaisista sukista, siirtyi se oikopäätä jonossa odottavaan tos-sukat -pariin. Näissä toinen on kokonaisuudessaan pätkävärjättyä seiskaveikkaa, joka jäi yli eräästä sukan korjausprojektista. Yltiöpositiivisena ajattelin lopun langan riittävän tähän pariin, vaan kuten kuvistakin näkyy, niin toisin kävi.  Näille ei ollut suunni

Nämä sukat on ollut to do-listalla jo jonkin aikaa. Nämä ovat myös ne sukat, joiden kautta tutustuin Niina Laitisen sukkamalleihin. Ja tulipa valittua Gjestal Maijan värikartasta taas hankalasti kuviin oikein toistuvat värit. Näitä sukkia oli ihan mukava neuloa, kuviot olivat suhteellisen loogisia ja Maija lankana ihan ok. Silti näiden jälkeen ja oikeastaan jo ennen näitä on ollut sellainen olo, että kirjoneule-kiintiö on nyt vähäksi aikaa täynnä. Mutta eipä niitä voi vältelläkään, kun lupasin siskolle syntymäpäivälahjaksi kirjoneulelapaset ja ystäväni kyseli yksien sukkien neulojaksi. Muuta kunhan ne saan tehtyä, niin loppuvuoden taidan tehdä pelkästään yksivärisiä ja pitsineuleita. Ja toivottavasti vähän sukkia isompiakin projekteja valmistuisi. Nämä sukat joka tapauksessa päätyivät joululahjaksi nuoremmalle veljelleni lahden taakse. Toivottavasti kelpaavat vaikkei veli suoranaisesti mikään kalastaja olekaan.

Tässäpä olisi taas yksi pari Niina Laitisen suunnittelemia sukkia. Näistä kyllä muodostui taas yksi inhokki-projekteistani. Sukan varsi vielä oli nopea ja helppo tehdä, mutta tuo raidoitettu kantapää.. hyi, yök, ei enää ikinä! Näitä suunnittelin alunperin itselleni, mutta projektin loppupuolella kiinnostus näihin sukkiin oli totaalisesti lopussa ja ohjetta orjallisesti noudattamalla näistä tulikin itselleni liian suuret. Onneksi ystäväpiiristä löytyy pinkistä pitäviä, joten joululahjapakettiin sujahtivat nämäkin. Lankana on Gjestal Maija ja puikot tutut 3mm.

Tavallisesti en juurikaan ompele sisustus-juttuja muuten kuin omaan kotiin, mutta tällä kertaa tein pari tyynynpäällistä ystävälleni joululahjaksi. Enkä ihan mistä tahansa kankaasta, vaan Vallilan Kelohonka-kankaasta. Alunperin kangas on yksinäisestä, kokopitkästä verhosta, jonka sain meidän vanhemman kissan kasvattajalta, monen muun verhon mukana. Tein tästä kankaasta jo aiemmin meidän omaan vessaan vessapaperirullille säilytyspaikan, johon saa kolme rullaa paperia, sillä kaappitila vessassamme on rajallinen ja paperin loppuessa on harmillista joka kerta joutua hakemaan lisää vaatehuoneesta. Tyynynpäälliset uskaltauduin tekemään pitkäaikaiselle ystävälleni, joka hiljan muutti pois Turusta. Hän hankki uuteen kotiinsa valkoisen sohvan, jolle ajattelin näiden tyynynpäällisten tuovan mukavasti väriä. Ja nämä voi sitten aina vaihtaa toisiin päällisiin mielensä tai vaikka vuodenajan mukaan. Näissä oli ajatuksena, että teen niistä materiaaleista mitä kotoa löytyy. Niinpä toiseen tyyn

Tein tässä taannoin eräänlaisen inventaarion vuonna 2017 valmistuneista käsitöistä. Julkaisenpa sen nyt täällä blogissa. Neulottuja: 25 paria villasukkia + 1 minikokoinen koristesukka 1 lasten villahousut 1 joulupallo 1 pari lasten lapasia 1 pingviini-pehmolelu 1 pari säärystimiä Ommeltuja: 1 lasten mekko 2 lasten leggingsit 3 lasten housut 1 aikuisten tunika 2 aikuisten mekkoa 1 aikuisten hame 1 ruokalappu 2 lasten paitaa 1 lasten kuolalappu/huivi 1 lasten body 2 projektipussukkaa 2 tuttinauhaa 3 pipoa 1 nuken mekko 1 vessapaperin säilytysteline 2 paria lapasia 2 koristetyynyliinaa 4 pöytätablettia 1 joulukalenterisukka 6 muistipelikorttia Virkattuja: 2 pikkuliinaa 6 koristepupua (syntymäpäiväkutsuihin) 10 lasinalusta 3 tuttinauhaa 2 hiuspantaa 2 mehiläispesää 1 pari converse-tossuja Leikkiruokia: 1 virkattu jäätelötikku 4 virkattua domino-keksiä 4 virkattua macaron-leivosta 3 virkattua hedelmälohkoa 3 virkattua mansikkaa 3 virkattua pork

Tein viime jouluna ystävän tyttärelle villasukat , joista sain nyt joulun alla viestiä, että on kulutettu jo puhki. En oikeastaan yllättynyt, sillä en tiennyt kyseisten sukkien harmaasta langasta, että onko se lainkaan sukkiin soveltuvaa vai kuluuko puhki heti. Puhki kului (osittain kuitenkin johtunee käyttäjästä ja käyttöympäristöstä). Nyt siis kuitenkin toiveena oli uudet sukat. Halusin tehdä jotain suhteellisen helppoa ja vieläpä niistä langoista, joita kotona jo oli. Niinpä langaksi valikoitui Viking Sportsraggin keltainen ja musta, samat mitä käytin jo pääsiäissukissa . Googlettelin erilaisia neulekuvioita ja jostain löytyi tuo tassu-kuvio. Ystävän perheessä on koiranmuotoinen karvakaveri, joten tämä kuvio sopi enemmän kuin hyvin. Puikot oli taas koko 3mm, valmiiden sukkien koko noin 37-38 ja kuvat on otettu marraskuun alkupuolella. Kovin on syksyisen näköistä.